Varhaisteininä pyytelin vanhemmiltani kameraa ja viimein isä taipui: hän toi minulle venäläisen järjestelmäkameran, josta en ymmärtänyt mitään. Olin kyllä ajatellut saavani laatikkokameran, jota olisi helppo käyttää, mutta sisu ei antanut periksi, joten opiskelin käyttämään lahjaani… Ja siitä se alkoi.
Nykyään kuvaan sekä järjestelmäkameralla että älykännyllä. Enimmäkseen kuvaan luontoa ja sen ilmiöitä, sillä asunhan metsän kainalossa.
Näin kuvailin Instassani 28.10.2022 tuntoja valokuvauksen ynnä päivän kuvien tiimoilta :
Piipahdin pihalle varahin ottamaan muutaman kuvan. Ruusun lehdet näyttivät todella viehkoilta pisarakoristeissaan. Oli vielä sen verran myterää, ettei lähikuvia oikein kannattanut näpsiä. Eikä auringosta ollut toivoakaan. Jospa, ajattelin, kuvaisin salaman kanssa.. En mielelläni käytä salamaa, mutta päätinpä kokeilla.
Näissä kuvissa, varsinkin ruusunlehtien kuvissa, salaman valo kiintoisasti heijastelee erityisesti suurimmista pisaroista. Myös hämähäkkien kutomat hennot langat heijastuvat tummaksi jäävää taustaa vasten.
Nämäkin kuvat menettävät osan viehätyksestään, herkkyydestään, kun niitä katsellaan pieneltä ruudulta. Kuvat on otettu järjestelmäkameralla, josta siirsin ne tietokoneelle ja valikoidut kuvat raw>jpg -muunnoksen jälkeen kännyyn. Tietokoneeni kakkosruutu on kookas ja katselen sen välityksellä kuviani ennen julkaisua.
Silloin tällöin jokin näppäämäni kuva herättää minussa valtaisan hyvänolon tunteen. Tänään otin yhden, kenties kaksikin sellaista kuvaa…
Instagramissa kohtaan päivittäin muitten ottamia kuvia, jotka antavat saman tyyppisen wow-efektin. Siksikin viihdyn sen parissa. Insta myös suo mahdollisuuden tuoda kuviani muitten nähtäväksi.
Valokuvaus on aina kiinnostanut minua, siis jo varhaisesta teini-iästä lähtien. Täällä maalla, metsässä, kuvauksesta on tullut entistä tärkeämpää. On paljon, mitä tarkkailla, mitä kuvata. Vaikkei minulla ole kameraa mukana, niin katselen näkemääni ikään kuin etsimen läpi: rajaten juuri sen oikean kokonaisuuden. No, nykyäänhän känny on aina mukana ja siinä monta tasokasta kameraa, joten useimmiten se kuva tulee myös otettua.
Valokuvaharrastuksen oheistuote on liikkuminen luonnossa, mutta voihan se olla toisinkin päin… Ja kirjoittamisesta pidän myös!
